Minä katsoin ikkunasta ulos

vesi piiskasi ikkunoita

sumensi näköni

silti näin ne

jänikset syömässä kylkikyljessä

vihreätä nurmea

jopa niillä oli toisensa

minä olin yksin

taas jälleen

oloni on lohduton

minulla oli jo oikeani

mutten ollut oikea hänelle

miksi elämä satuttaa

sitä en tiedä

tiedän vain

että jopa jäniksillä on toisensa

ja minä olen yksin nyt

mutta entä huomenna?