Minä katsoin ikkunasta ulos
vesi piiskasi ikkunoita
sumensi näköni
silti näin ne
jänikset syömässä kylkikyljessä
vihreätä nurmea
jopa niillä oli toisensa
minä olin yksin
taas jälleen
oloni on lohduton
minulla oli jo oikeani
mutten ollut oikea hänelle
miksi elämä satuttaa
sitä en tiedä
tiedän vain
että jopa jäniksillä on toisensa
ja minä olen yksin nyt
mutta entä huomenna?
Kommentit