perjantai, 18. joulukuu 2009
[huutoa]
[lyöntejä]
[kyyneliä]
[anelua]
[laukaus]
[hiljaisuus.......]
Sä kuulit just mun elämän vuodet
perheen karmeat kuoret
Ei ole sanoja joilla kuvailla sitä
kasvavaa tuskaa
Kun kaikki kuolee
eikä apua tule
Jää yksin haavoja nuolee
Se alkoi yhdestä sauna huurteisesta
se jatkui perjaintai illan kuutosista
se edistyi mäyräkoirasta
se loppui kirkkaaseen
se oli matka alkoholismin
Eikä lohduta yhtään ajatus
etten ole ainut
En toivo muille tuota tuskaa
En toivo heille tuota mielipuolta
joka paskaa kotiin kuskaa
Apua toivoin
Onnea hetken rukoilin
Ihmettä jaksoin odottaa
kaikki oli turhaa
Se alkoi kireästä tunnelmasta
se jatkui huutoina turhautuneisuuden
se edistyi lyönneistä poskillani
se sai voimaa aneluistani
se loppui laukaukseen jonka ammuin
hänen kylmään sydämeen.
Tämmönen laulun köhäelmä joskus tuli kirjoitettua. Poikkeuksellisesti tämä ei kerro samasta kuten aikaisemmat kirjoitukset vaan vanhemman alkoholismista ja elämästä tämän kanssa. Pyydän lukioita ottamaan huomioon että tämä laukaus asia ei ole tosi vaan se kuulosti hyvältä lopetukselta :D Miksi tämä kohta pari vuotta sitten kirjoitettu pätkä tänne? perheessä tapahtuu mullistuksia jotka saa vanhat arvet repeämään verille ja tämä löytyi joulu siivousta tehdessä :D Alunperin tämän pätkän alle oli kirjoitettu vielä tämmöinen pätkä:
"Oli aivan pakko sydäntä purkaa
en kaipaa sääliä turhaa
aina kerrottuani tän
pieni palanen tuskaa katoaa tuulen tuolle puollen"
4.2.2008